Stress free area® on suomalaisen Margit Sjöroosin kehittämä hyvinvointialan innovaatio. Se on yksilöstä ja kulttuurista riippumatonta neurofysiologista suunnittelua, joka huomioi fyysisen, digitaalisen ja mentaalisen ympäristön välisen merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Konsepti toteutetaan väri-, hahmo-, sekä käytettävyyspsykologian lainalasuuksia sekä mm. aivotutkimusta hyväksikäyttäen. Se käsittelee aisteja kulttuurisesta ja neurofysiologisesta näkökulmasta ja sen tavoite on vähentää negatiivisia, fyysisiä stressitekijöitä. Lisäksi se huomioi vireystiloihin ja eri tilanteisiin vaikuttavia tekijöitä moniaistisella ja poikkialaisella, säädeltävällä suunnittelulla. Näkökulma on ainutlaatuinen maailmassa ja konsepti on palkittu useilla innovaatiopalkinnoilla.
Stress free area® -konseptia on kehittänyt vuodesta 1996 Margit Sjöroos. Konsepti on ainoa laatuaan maailmassa ja rekisteröity tavaramerkiksi Suomessa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja EU:ssa. Konseptin demo oli vuonna 2004, jota on seurannut pilotointeja kotimaassa ja ulkomailla.
Idea
SFA® -analyysissa kiinnitetään huomiota ko. tilassa miten erilaiset negatiiviset, fyysiset aistiärsykkeet vähenisivät (erityisesti melu, näkökenttä ja sen suojaaminen, vireystila, valaistus, värisätyt, ilmanlaatu, sommittelu, sähkömagneettiset kentät) ja miten eri aistien kautta tuotettava säädeltävyys sekä tilan kiinnostava dramaturginen tarina toteutuisi. Sjöroos on kehittänyt mm 6 saasteen määritelmä – sekä aistiystävällinen suunnittelu- moniaistinen ergonomia -käsitteet.
Lisäksi Stress free area® -analyysissä ja suunnittelussa huomioidaan tilojen käytettävyystoiminnalliset (käytettävyys käsittäen fyysisen lisäksi näkö-, kuulo- ja aistiyhdistelmien toimivuus, kuten tasapainoaisti), funktionaaliset ja kulttuuriset tarpeet brandia luovana tilana sekä luottamuksen rakentuminen liittyen kohtaamisen ja kohtaamisen edellytyksien luomiseen neurofysiologisin ja kulttuurisin keinoin. Kiinnitetään huomiota toimintojen vaatesiin ja tarpeisiin ja niihin liittyvien tilojen eri luonteisiin ja negatiiviseen stressaavuuteen sekä keinoihin vähetää negatiivisia stressitekijöitä ja säädellä ympäristöä.
Stress free area® eli negatiivisista stressi- tekijöistä fyysisessä, digitaalisessa ja mentaalisessa ympräristössä täysin vapaa tila on sellaisenaan, totta kai, tavoitetila, jota ei varmaan koskaan täysin ehkä saavuteta ja se ole tarpeenkaan.
On kuitenkin hyvin tärkeää miettiä tiloja myös aistien ja aivojen, negatiivisn stressin ja vireystilan kannalta. Aistien yhteisvaikutus hyvinvointiin on merkittävämpi kuin etä vain yhtä aistia olisi mietitty hyvinvoinnin näkökulmasta. Ja kuten hyvät tavat saattavat olla utopia, ne kuitenkin ovat tärkeitä ja tavoittelemisen arvoisia. Samoin tila, jossa on mahdollisimman vähän negatiivisia aistiärsykkeitä on sekin yhtä tärkeä, tavoittelemisen arvoinen.
Mikäli suunnittelulla halutaan edistää hyvinvointia, elämänlaatua ja hyvää oloa, on hyvä katsoa hyvinvointi-käsitettä ja laajentaa se kultturisesta myös neurofysiologiaan ja ekologiaan.
Sovellukset
Stress free area® -konsepti on näkökulma katsoa fyysistä, digitaalista ja mentaalista maailmaa neurofysiologisesta, kulttuurisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Tavoitteena on negatiivisten stressitekijöiden vähentäminen, vireystilaan vaikuttaminen eri toimintoja tukevaksi sekä luoda aistiystävällinen, viihtyisä ja käyttäjäänsä palveleva tila ja ympäristö.
Suunnittelussa hyödynnetään Stress free area® -konseptia mahdollisuuksien mukaan mm. dramaturgista, organisaation tarinaa ja brandia tukevaa, suunniteltua sekä BA- sekä Workplace -ajattelua.
Neurofysiologisilla hyvinvointisuunnittelunäkökulmilla pyritään jo suunnitteluvaiheessa vähentämään negatiivia fyysisiä ja digitaalisia stressitekijöitä, suunnitellaan monialaisesti ja moniaistisesti huomioidaan eri vireystilaisia tarpeita, joita luodaan aistiystävällisellä suunnitellulla, lisäksi hyödynnetään käyttäytymistieteitä, tilojen luonteiden ja funktioiden, mm sosiaalisten tarpeiden, kuten luottamus, turvallisuuden tunne ja kohtaaminen sekä neurofysiologisia, kuten aivojen hyvinvointi aistiärsykkeiden määrä, laatu ja ominaisuudet sekä luonne ja niiden säädeltävyys – elementtejä.
Innovaation sovelluskohteina voivat siten olla esim. rakennussuunnittelu ja rakennetut (asuin- ym.) kaupunkiympäristöt, työ-, hotelli-, ravitsemis-, teknologia-, toimisto-, oppimis-, koulutus- ja luovuustyötilat ja -ympäristöt, hyvinvointi-, sosiaali- ja terveysalan rakennukset ja ympäristöt.
Stressi
Ihmisen kyky sietää psyykkisiä, fyysisiä tai digitaalisia stressitekijöitä (eli stressoreita) on yksilöllistä. Stressoreita voidaan luokitella karkeasti negatiivisiin ja positiivisiin. Henkilön yksilöllisistä eroista riippumatta pitkäkestoiset ja negatiiviset stressorit vaikuttavat merkittävästi työtehoon, -hyvinvointiin ja -motivaatioon.
Stressi on käsitteenä monitahoinen. Stressiä voi jakaa kolmeen eri ominaisuuteen: negatiiviseen, positiiviseen ja neutraaliin stressiin. Stressitöntä tilaa tai stressivapaata tilaa sellaisenaan ei siten kannata edes luoda. Ihminen tarvitsee negatiivista ja positiivista stressiä eloonjäämisessä ja päivittäisessä selviytymisessä. Stressia sen sijaan voidaan säädellä. Stress free area® -suunnittelussa on kyse hyvinvoinnista ja siihen liittyvän suunnittelun osatekijöiden laadusta, määräst, ominaisuuksista ja luonteesta sekä säädeltävyydestä.
Säädeltävyyden keskeisenä tekijänä on tilan käyttäjä itse ja hänen kykynsä tiedostaa oma fyysinen ja mentaalinen tilansa osana fyysista rakennettua tilaa kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Ihminen on aina fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus, siten myös työympäristöt (fyysinen, digitaalinen, mentaalinen) kannattaisi nähdä jo lähtökontaisesti monialaisesti ja moniaistisesti.
Negatiivisia, fyysisiä stressitekijöitä voivat olla esim. saasteet, kuumuus, kylmyys, suora kohdevalo, välkkyvät valot, suuret desibelit, tietynlaiset taajuudet, tietyt väripariyhdistelmät, hajut, suorituspaineet, yhtäaikainen aistiärsyketulva. Näitä stressoreita pystytään kuitenkin säätelemään monialaisella ja moniaistisella Stree fee free area® -suunnittelulla. Sisäisiä stressoreita ovat mm nälkä, jano, erilaiset kiputilat, häpeän ja syyllisyyden tunne, ihanneminän ja ydinminän suuri kuilu. Konsepti tukee säätelymahdollisuutensa sekä koulutuksen ja tiedotamisen lisäämisen vuoksi fyysistä ja mentaalista hyvinvointia. Stress free area® huomioi myös hyvinvointia tukevat yksilöiden, ryhmien ja johdon käyttämät prosessit. Prosessit tukevat yskilöiden luonnollista ja sisäsyntyistä kykyä ennaltaehkäistä negatiivisten stressoreiden vaikutusta.
Hyvinvointi
Hyvinvoinnissa nähdään yksilöllinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Se on myös kulttuurisidonnainen asia: opitut ja omaksutut yhteiset tavat ja normit sekä mitä ihannoidaan ja tuetaan yhteisöllisesti, käyttäytymissäänöt, arvot, asenteet ja arvostukset heijastuvat ihmisten hyvinvointikäyttäytymisessä. Mikäli suunnittelulla halutaan edistää hyvinvointia, elämänlaatua ja hyvää oloa, on hyvä katsoa hyvinvointi-käsistettä ja laajentaa se kulttuurisesta myös neurofysiologiaan ja ekologiaan.
On tärkeää myös inhimillisen mittakaavan ja suhtautumisen palauttaminen suunnitteluun: Rakennettu ja luonnonmukainen ympäristö – välisen eron kurominen: arvona ovat kohtuus, kiitollisuus ja paluu takaisin perinteisempiin perusasioihin. Tämän lisäksi on neurofysiologinen näkökulma – miten eilmistö reagoi sisäisiin ja ulkoisiin rasituksiin, mm. negatiivisiin stessitekijöihin ja miten niitä voisi välttää.
Stress free area® -suunnittelussa on kyse hyvinvoinnista ja siihen liittyvän suunnittelun osatekijöiden laadusta, määrästä, ominaisuuksista ja luonteesta sekä säädeltävyydestä. Säädeltävyyden keskeisenä tekijänä on tilan käyttäjä itse ja hänen kykynsä tiedostaa oma fyysinen ja mentaalinen tilansa osana fyysistä rakennettua tilaa kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Ihminen on aina fyysinen ja psyykkinen kokonaisuus, siten myös työympäristöt (fyysinen, digitaalinen, mentaalinen) kannattaisi nähdä jo lähtökontaisesti monialaisesti ja moniaistisesti.
Stress free area® -konsepti loi käsitteet aistiergonomia, moniaistinen ergonomia, aistiystävällinen suunnittelu ja 6 saasteen määritelmän vuonna 2003. Stress free area® -konsepti laajentaa ergonomia -käsitteen koskemaan myös aivojen ergonomiaa, johon kuuluvat fyysisen ergonomia lisäksi visuaalinen sekä auditiivinen ergonomia. Stress free area® -konseptia voi soveltaa kaupunkisuunnittelusta tuote- ja johtamis-suunnitteluun.
Tutkimukset ja palkinnot:
Stress free area® -konseptia on kehittänyt vuodesta 1996 Margi Sjöroos. Konsepti on ainoa laatuaan maailmassa ja rekisteröity tavaramerkiksi Suomessa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa ja EU:ssa. Konseptin demo oli vuonna 2004, jota on seurannut pilotointeja kotimaassa ja ulkomailla.
Konsepti toimii tutkimusyhteistyössä mm Helsingin Yliopiston käyttäytymistieteiden tiedekunnan ja psykologian laitoksen kanssa, Oulun Yliopiston sekä Työterveyslaitoksen ja Aalto Yliopiston kanssa. Konsepti on palkittu yhteistyötahojensa kanssa mm Helsingin Messut Oy:n Innovatiivinen idea -palkinnolla v. 2004, Nuorkauppakamarin Tuottava Idea -kunniamaininnalla v. 2006, sekä vuonna 2008 NCC Property Development Oy palkittiin Real Estate Awardilla maailman 3. parhaana toimistokonseptien kehittäjänä (Stress free area® on NCC:n toimistokonseptien Future Office – osana). Konsepti oli myös osa Työterveyslaitoksen ja Aalto Yliopiston TOTI (toimivat työtilat)- tutkimushanketta sekä moniaistista oppimisympäristötutkimusta sekä Suomen Yliopistojen Kiinteistöliiton ja Tekesin yhteistä RYM-tutkimushanketta.